perjantai 7. joulukuuta 2012

When the rain falls

Särkylääke/darra uni tarjolla... Nauttikaa :D

Lähdetään sekavan sakin kesken ajeleen keikkabussilla ympäriinsä. Pysährllään yöksi mihin huvittaa, koska kaikki leirintäalueet on täynnä tai liian kalliita. Joka ikinen yö sataa, eikä edes ihan vähän.
Noin viikon reissaamisen jälkeen ajellaan maaseudulla ja ihmetellään ku jokases ojassa näyttää olevan asuntovaunu tai joku auto. Pysähytään sillalle ja kauhuksi huomataan et siinä joessa on romahtanu rantaviivaa ja pari autoo on puoleks veden alla.

Jatketaan matkaa ja sitä kaaosta on kaikkialla. Jokanen luvallinen stop paikka on kärsinyt. Jos auto tai vaunu vähänki asvaltin ohi, niin se on valunu rinnettä alas ja on ihan palasina.
Joku mukana olijoista vaatii et lähdetään käymään sen sedän omistamalla leirintäalueella. Noh, se on ihan lähellä ja tyhjä tie, eli kuski vetää lievällä ylinopeudella ja päästään perille tosi nopeasti.

Jätetään bussi sinne melkein keskelle tietä ja kävellään pari kilsaa sinne alueelle. Siellä odottaa meitä alkuun ihan kamala haju ja kaamee näky, jokanen rinne on sortunu ja maa on ihan liejussa.
Paloauto ja ambulanssi on jotenki päässeet sinne, helikopterin ääni kuuluu jostain kaukaa. Tää yks kaveri juoksee setänsä luokse itkien. Kävellään kaikki lähemmäs ja kuullaan mitä palomies puhuu puhelimessa.

"Täälläkin sama tilanne. Metsä pitää hakkaa palasiksi ennenkuin voidaan alkaa siirtämään autoja. Arviolta 500 ihmistä ja noin 100 autoa ja vaunua." hiljaisuus "Joo, tehdään siis näin." puhelu päättyy
Palomies kertoo toiselle mitä sai vastaukseksi puhelimessa.
Paikkaa pyörittävä setä menee tekeen kuulutuksen "Kaikki selviytyjät saapukaa talolle, teille järjestetään kyyti lähimpiin sairaaloihin."
Katsotaan kauhuissamme miten lauma zombien oloisia ja likaisia ihmisiä alkaa ilmestymään metsistä ja ilmestymään talolle. Jotkut itkevät, lapset tulevat ilman vanhempia ja muutama aikuinen kantaa selvästi kärsiviä koiria mukanaan.

Palomiehet ja ambulanssin porukka arvioivat ja jakavat porukan ryhmiin. Lähdemme ryhmien edeltä kävelemään ja siirtämään bussin kauemmas, jolloin ihmiset saadaan nopeammin autoihin ja sairaaloihin.
Bussille päästessä emme jää enää seuraamaan tilannetta, vaan kuski lähtee ajamaan pohjoiseen päin.

---
Juuh, eli nämä  katastrofi unet ei anna mulle nyt rauhaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti