tiistai 19. elokuuta 2014

Its all in your head, you know it

Musta tuntuu että oon nähny tän unen monesti... Siis todella monesti, ainaki niin mun aivot väittää.

--------------

Se alka siitä että meen isoon kauppakeskukseen (enempiki hotelli rykelmään) mun siskon kanssa. Sit sinne alkaa ilmestyyn porukkaa ja kaikilla on jotain huumeita mukana.
Mulle ei tietenkään tarjota. Käyn kävelemässä ympäriinsä ja sit menen takas missä mun ja siskon 'leiri' on. Meiän serkku on ilmestyny sinne ja se istuu siskon kans käsi kädes jonku matalan penkin päällä.
Oon super mustasukkanen ja alan nukkumaan. Herään jossain vaiheessa siihen et on liian hiljasta. Alan ettiin vaatteita ja en löydä alushousuja. Tuntuu jotenkin siltä ettei oo eka kerta.
Laitan vaan farkut jalkaan ja lähen harhailee sinne mis on valoa. Päässä tuntuu pahalta.

Löydän avoimen oven jota ollaan jo laittamassa kiinni. Huudan et älkää laittako kii, oon tulossa. Ovella tyyppi kysyy et oonko varmasti tulossa tänne ja sanon et joo, etin mun serkkuja. Se nauraa ja sanoo et ne ei varmasti oo tääl ku tääl on happo keikka.
Oon ihmeissäni hetken mut kävelen silti sisään ja maksan kympin siitä ilosta et saan jäädä sinne.
Ostan jotain punasta litkua ja meen tyhjään pöytään istumaan. Sinne ilmestyy kaks mun kaveria. Toinen niistä on jätkä joka tarjoaa mulle jointin ja polttelen sitä siinä.
Toisen huomaan myöhemmin ja lähen käveleen sitä päin mut se huomaa ja aina livahtaa kauemmas. Mietin et mitä hittoa se tekee täällä, sillä on lapsi kotona.

Se keikka alkaa ja mulla on pää kipeenä. Löydän mun kaverin ja sillä on ice piippu suussa. Katon sitä 'mitä helvettiä?' -ilmeennä ja se vaan kattoo mua, puhaltaa höyryy suustaan ja nauraa.

Saan tarpeekseni siitä menosta ja kävelen sen huoneen reunoja. Löydän portaat jostain ja kävelen niitä alas. Poraiden alapäässä on sotkunen käytävä ja sielt teltasta ilmestyy aasialainen jätkä siististi pukeutuneena. Se tulee kysyyn multa seksiä mutta sanon et se on paska sängyssä ja sen sisko on tyhmä ku valehteli että saan heiltä ilmaseksi meikkejä.
Jätkä suuttuu ja antaa mulle passin käteen ja käskee mennä portaat alas. Se alkaa huutamaan siskolleen että se on valehtelija ja se saa potkut heti kun näyttää ruman naamansa.

Juoksen seuraavat portaat alas ja siel on tosi iso valaistu kauppa joka on täynnä metallin sävyisiä muovisia purkkeja ja pahvirasioita.
Joku tyttö jonka tunnistan kaverikseni tulee siihen et jee, säki sait sen passin? Sillä saa kuulemma ison meikkisetin ilmaseks.

Mennään yhdessä siihen kassalle ja se mies siinä sanoo että nää on indeed aitoja, mutta heillä on vaan yksi setti eikä he voi antaa sitä pois. Ollaan tosi pettyneitä, mutistaan jotain vihasesti ja sen miehen taakse liukuu telkkari.
Sit se alkaa heleällä tv-shop äänellä selittää että jos me tahdotaan meidän setit niin lähimmät on 'In Dallas, Texas'... Mun tekee mieli huutaa kaikki maailman kirosanat.

Mut sit saan idean. Laitan oman tv-shop vaiheen päälle. "Ei, vaan me saadaan valita täältä kaupasta iiiiiiiiihan mitä me halutaan. Ilmaiseksi!"
Siitähän se myyjä ei innostunut ja samalla hetkellä sen aasialais jätkän sisko ilmestyy sinne ja huutaa mulle jotain kiinaksi. En tietenkään ymmärrä ja lähen vaan juokseen sitä karkuun. Se ahdistaa mut nurkkaan ja rupeen sit kiipeämään meikkihyllyä ylös ottaen kiinni purkeista ja paketeista.
Jollain ihmeellä pääsen kattoikkunasta ulos ja oon taas siinä paikassa missä mulla, siskolla ja serkulla on leiri.

Ne kattoo mua iha ihmeissään ja kysyvät sit et lähdetäänkö shoppailemaan. Vastaan et joo, heti ku ne ostaa mulle jätskin.


------------------------------
Sit mun herätyskello on armollinen ja soi.
Ei enää ikinä yöllä 'päikkäreitä'.
Unessa olevien ihmisten nimiä ei mainita ihan siitä syystä ettei heistä kukaan kuulu tähän 'unimaailmaan'.
En pyydä anteeksi kauheaa kirjoitusasua.

torstai 22. toukokuuta 2014

Life aint a game.

Hengaan ihan omassa rauhassa jossain ja päätän mennä tsekkaamaan miten yks pelimaailma rullaa.
Kirjaudun sisään ja kone imasee mut siihen maailmaan. Ihmettelen et miten on autiota ja hiljasta... Ja sit vilkasen kelloa et se on kolme aamulla. Huokasen syvään ja lähden lähimpään kaupunkiin kattomaan et oisko uusia tehtäviä ilmestyny.
Saan pari ja katon uudistuneesta kartasta et joudun lentään koko helvetin kartan toiseen päähän. Kiroon et kukaan ei oo ~5 vuodessa keksinyt Fast travel -toimintoa, mutta ne oli sentään nopeemman laudan laittaneet peliin. Ostan sen ja hyppään päälle ja lähden lenteleen.

Matkalla näen ihmisiä jotka alkaa tietty heti haastaan riitaa ku näkevät et oon porukkaa joka ennen oli jonku tason parhaimmistoa.
Just monsterien ja questipaikan välillä tipahdan jonku bugin takia laudalta ja oon ihan paniikissa koska käytin edellisen pelikerran aikana kaiken aikani chattaillessa muiden isompi levelisten ihmisten kanssa.
Lopulta saan sen monsterin kuolemaan ja juoksen questi alueelle ja saan sen tehtyä. Sit päätän et aika vaihtaa pelii ja lyön jotain nappulaa mun kädes (???) ja ilmestyn takas ruudun oikeelle puolelle.

Tsekkaan Skypen ja kirjotan johonkin chattiin et tulkaa pelaa jotain. Ihan minuutin päästä mun ruudulle ilmestyy invite peliin.. Klikkaan siitä ja ilmestyn jonku ihan random pelin aulaan ja huomaan et se on se maailman ainoo peli mitä ikinä haluan pelata.
Luen pikaohjeet ja päätän et se porukka saa neuvoo loput. Katon porukan ilmestymistä ja kauhukseni tajuan et pelin vihatuimmat ihmiset tulee pelaamaan meitä vastaan.

Noh, peli alkaa ja huomaan et meillä on koomisesti kenttänä pakastinlokero. Sellanen pieni ja ahdas.
Taistelu alkaa ja huudan paniikis aina et miten teen sitä ja tätä.. Saan vastapuolen porukkaa tapettua aika nopeeta tahtia (kyseessä peli jossa kuolet -> oot ulkona pelistä the end.) vaikka räiskin miten sattuu.
Lopulta kentällä on vaan minä ja sen vastapuolen tiimijohtaja. Oon ihan super paniikissa ja alan tekemään muuria  mun eteen kaikesta mitä siellä lokerossa on... Samalla huudan paniikissa jotain 'kuollutta' pelaajaa auttaan ja se huutaa et tee sitä ja tätä, en mä voi auttaa sua, silly girl.

Juuri kun tuntuu et mun peli on pelattu, joku mun puolelta katoaa ja sen tilalle joinaa joku randomi. Tää randomi sit tulee, ampuu pari kertaa ja se tiimijohtaja on pois pelistä. Rupeen itkee siitä et en enää ikinä pelaa tätä paskaa peliä ja se randomi halaa mua ja sanoo et ei tytöt tätä peliä koskaan tuu osaamaan eli sun ei tartte enää ikinä pelata.

_________________________
Tää on jo pelottavaa kun 'videopelit' tunkee uniin ja se uni ei lopu :(

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kun tv-sarja ja peli kohtaavat, siitä ei voi seurata kuin jotain eeppistä

Pompin jäisen järven tms yli kouluun. Siis pompin sellasia ~200m korkeita hyppyjä ja pääsin about neljällä sellasella järvelin yli kun muu porukka käveli sitä jäätä pitkin ja vältteli railoja.
Koulussa kävelin interaktiivisen kartan (eli tiesin mihin olin menossa ja se kartta ties missä mä oon ja mitkä portaat ja käytävät ja ovet mun on mentävä) mulle ilmoitettuun huoneeseen missä mun piti ilmottautua saapuneeksi.
Mun kotiope oli tosi kiva ja mun oma luokka kans. Tultiin heti juttuun jne... Mainitsin ohimennen että toi järvi on jopa liian helppo hyppii edes takasin, et voin melkeen ruokkiksella käydä kotona syömässä.
Muu porukka tuijotti hetken suu auki ja jotku sano että narraan, ei kukaan hypi niin nopeesti, varsinkaan ku se jää on parin päivän päästä ihan sulanu. 'voi vittu' oli eka ajatus ja aloin jo miettimään jotain hyvää come backia kun kello soi ja ilmotti et pitää lähtä seuraavalle tunnille.. Puolihuolimattomasti jätin mun kamat sen luokan perällä olevaan huoneeseen ja lähtiin muun porukan kanssa luokasta. Mun kartta ilmotti et tunti on toises pääs koulua ja aloin kaikkien ihmetykseksi hyppimään tasanteelta toiselle. Varmaan tuhat kameraa alko räpsiin kuvia ja näkiin parhaaksi kävellä lopun matkaa.

Sit ruokkiksen kohdalla ajattelin et lähden kotiin, mut sit järvelle päästyäni tajusin et mun puhelin ei oo mulla mukana... Eli mun kartta ja kaikki muut kivat katos täysin näköpiiristä. 'voi saatana' oli tietenki eka ajatus ja lähdin sit takas koululle.
Sielläkään en saanut yhteyttä enää mun puhelimeen ja lähdin sit umpimähkään suunnistamaan kotiluokkaan, mikä oli ainoo paikka missä se mun puhelin olis.
Koputin luokan oveen ja sielt tuli ihana Holly Holliday (Glee sarjasta)  aukaseen oven ja tiedusteli et mitä hittoa mä häiritsen hänen tuntia. Selitin pikaisesti et mun kamat on takahuonees ja tartten ne esim nyt tai tapahtuu kauheita.

Pääsin takahuoneeseen ja aloin tutkimaan mun laukkua, purin kaikki kamat sieltä ulos ja se puhelin ei vaan ollut siellä. Otin kuitenkin kaikki kamat matkaan ja nopeasti katosin seinän lävitse ulos luokasta.
Etsin aikani mun kaappia mihin saisin laitettua kaikki tavarat ja jouduin kolmesti kysymään reittiä. Lopulta pääsin mun kaapille nro 920 ja järjestelin koulujutut ja personal jutut erikseen sinne. Sit oli aika lähtä metsästämään sitä puhelinta.

Kävin läpi kaikki mestat missä olin hengaillu ja kävin kysymäs vahtimestariltakin et oisko joku tuonut sen sinne. Ei tietenkää ollut.
Luovutin koko puhelimen suhteen ja pikaisella vilkaisulla mulla ei ollut enää järkeä mennä syömään joten istuin seuraavan luokan eteen ja löin kait pääni johonkin putkeen tms. Mun päähän ilmestyi joku hahmo joka nauroi ja kertoi et saan mun puhelimen takas sitku oon pilvessä ja keskellä järvee istumassa kun koulu päättyy...

Tokenin siitä ja aloin panikoida että mistä helvetistä mä vieraasta koulusta pilvee taion.. Kävelin hetken ympäriinsä ja sit bongasin pihalla oudosti pyörivän lauman ihmisiä. Vilahdin lattian läpi alempaan kerrokseen ja siitä ovesta ulos.
Hengitin syvään ja menin kysyyn et oisko niillä poistaa mulle pari settiä. Olihan niillä kun hinnasta päästiin sopimukseen. Jotenkin arvelin että maksoin reilusti yli hintaa mut tiesin et tää on varmasti eka ja vika kerta kun oon pilvessä joten en murehtinut nyt niin kauheesti.

Koulu loppu sit parin tunnin päästä ja kävin hakemassa kaapista mun laukun ja lähdin järvelle. Kiersin rantaa jonku matkaa et pääsin sellaseen kohtaan mis on vähän metsää ettei kukaan tosta vaan bongaa mua polttamassa pilveä.
Polttelin ihan rauhassa siinä ja aloin sit pomppia järven keskikohtaa kohti ennenkuin tuntu et kaikki voimat katoaa kropasta. Pääsin siihen keskellä parin jää lohkareen taakse ja makoilin siinä selälläni polttelemassa.
Sit kuulin sen saman äänen ja se sano et kato vasemmalle, sun puhelin on kohta siinä. Sit tein näin ja huomasin miten mun puhelin alkaa ilmestyä siihen .... vähitellen ... kurotan just ottamaan siitä kiinni kun herään siihen kun posti kolahtaa luukusta -__-

________________
Tää uni meni jo vähän oudoksi, huomaa mihin oon aikani 'tuhlannut' täs viime päivinä...
Siis Gleen katsoin uusiksi ja kulutin eilen varmaan 6 tuntia Infamous Second Son Evil Ending - Gameplay Walkthrough'in katsomiseen...
Pilvee en oo koskaan poltellut mutta ei kyllä kiinnostakkaan... Mun sekaisin oleva pää vaan tahto keksiä tollaisen nistimäisen lopun tähän :(

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Does it really matter?

Olin jossain juhlissa isolla kattoterassilla, siellä oli sellasia hienoja katossysteemejä minkä alla oli sit sohvia ja pöytiä.
Mulla kävi tosi hyvä tuuri kun yks tosi söpö jätkä (jota kattelen rl usein baaris) oli ilmeisesti just eronntu tytystään ja se tyty katteli sitä jätkää vihasen näkösenä toisen katoksen alta.
Kävelin sen jätkän luokse ja istuin sen viereen. Juteltiin jotain siinä ja se alko lämpeneen mulle samalla kun pöydällä oleva kuohari pullo tyhjeni.
Naurettiin lopulta ihan kaikelle ja just kun se lähesty suuteleen mua niin alko hirvee palohälyttimen huuto ja tuuli nousi tosi nopee myrskyksi.

Porukka juoksi ihan paniikis kavereidensa luokse ja muutenki kaikki oli ihan paniikis. Miten vitus porukka pääse _katolta_ alas turvallisesti jos siel talon sisällä palaa?? Noooh, mä keksin jotain ja komensin ihmiset irrottaan niitä katoksia maasta ja tarttuun niihin kii ja toivoo et tuuli kuljettaa meidän jäässä olevalle järvelle (täs kohtaan pitää sanoa et siel katolla oli ainaki +28 vaik muuten ulkona oli kylmä).
Noh, minä, se söpö jätkä JA sen tyty alettiin irrottaan sitä katosta siinä ja muuta porukkaa liitty mukaan. Ku vihdoinkin saatiin se irti, niin kauhee tuulen puuska laitto meidät lentoon. Kaikki huusi ja kilju ja porukka oli muutenki ihan paniikissa, mut kukaan ei uskaltanu irrottaa otettaan.
Päästiin talosta kauemmas ja nähtiin miten sen keskimmäiset kerrokset löi liekkiä ja kuultiin lähenevien paloautojen ja ambulanssien ääniä.

Lopulta meidän tuuri loppu ja alettiin tippua aika kovaa vauhtia alaspäin. Vilkasin alas ja tajusin et me ollaan tosiaan siinä järvellö ja huusin kaikille et koht me ollaan alhaalla et sori jos teillä on korkkarit :D
Tipahdettiin tosi kipeesti jäälle ja päästettiin katoksesta irti ja se katos jatko matkaansa pari metriä ennenku romahti kasaan. Nähtiin pari muutaki katosta joiden korkeus laski nopeemmin ku meidän... Joku sivullinen oli kait bongannu meidät, koska siihen kurvas lauma ambulansseja jotka tuli hakeen meidät siitä jäältä pois ja lämpimään autoon.
Kinusin niiltä ambulanssityypeiltä lupaa lähtä kotiin, koska mulla oli vaan pari tyhmää naarmua polvissa ja kyynärpäissä. Lopulta ne lupas ja lähdin muutaman muun tyypin kanssa kävelemään kaupunkiin.
Löydettiin 24h auki oleva ruokakauppa ja kerättiin sieltä ihan helvetisti safkaa ja juostiin vaan maksamatta pois. Eikä yksikään myyjä lähteny meidän perään. Oltiin kait aikamoinen näky, revenneitä vaatteita ja verisiä naarmuja ympäriinsä.
Mentiin jonkun tyypin kämpille ja syötiin ja katottiin uutisia telkkarista missä ne selitti tapahtunutta ja revettiin nauruun kun ne mainitsi että katolla olleet n. 200 juhlijaa on 'kadonneet' ja taivalla nähtiin lentäviä katoksia jotka syöksyi maahan muutaman kilometrin päässä siitä kerrostalosta.

Sit mun mieleen tuli se jätkä ja soitin sen puhelimeen. Se vastas ja kerto et on ok, mut sen toinen käsi on ihan palasina ja naamas on 25 tikkiä. Lupasin tulla käymään parin päivän päästä sitku sen käsi on laitettu takas kasaan jne. "Love you" kuuluu viimeiset sanat puhelimesta, en vastaa enää mitään ja painan punasta luuria.

---------
Sitte mun Wreck This Journal tökkää mua ikävästi alaselkään ja säikähin hereille. Well thanks a lot, book..

tiistai 21. tammikuuta 2014

Unimaraton käärmeillä



1. uni
Asun taas mun lyhyen ja läskin kämppiksen kanssa. Mut erissä kämpässä? Nooh, se sanoo lähtevänsä kauppaan ja mä sanon et lähen kattoo pyykkivuoroo, lähden ilmeisesti vaan farkut+toppi+tennarit+laukku yhdistelmällä ulos siinä missä kämppis laittaa talvitakin ja kaikki maholliset päälle.

Siinäku kävellään hissille (ei meil mtn hissei edellises kämpäs ollu) niin se selittää et saan leikata sen karvatakin karvoja tänään lyhyemmäks ku neiti tahtoo samanlaiset lapaset.. Kysyin et miten neiti meinas neuloa sitä karvaa, mut se katos johonki.
Hissi tulee ja siel on joku säikähtäneen näkönen jätkä, kysyn et tuliks se oikeeseen kerrokseen tms ja se nyökkäs ja lähti kävelee pois. Meen hissiin.

2. uni
Eka kävelen sokkeloista kerrostalo aluetta vähän eksyneen olosena, sit löydän jonku puiston ja oon suddenly pyörätuolissa(?!?) ... Siel puistos mua tulee vastaan joku muori jolla on n. 200 koiraa mukana.
Hätistelen niit koiria mun pyörätuolin edestä ja jatkan matkaa sitä loputonta puistoa pitkin takas yhtä sokkeloiselle alueelle ja sit mulla onkin pyörä ja ton edellisen unen laukku...  Pyöräilen sen alueen läpi ja tuntuu ettei se koskaan lopu

Tässä vaiheessa mun puhelin ilmottaa et mulle on tullu tekstiviesti .... sit tulee puhelu perään..

3. uni
Asun unen 1. kaltaisessa kerrostalossa, tosin ilmeisesti yksin. Kauhee joukkokauhu jostain isosta käärmeestä on menossa ja kaikki on kadonnu johonki? Jotain random ihmisiä istuu pelaamassa WOWia tai jotain sen kaltaista peliä lukittujen ovien takana.
Koko mestan ilmastointi on kiinni mutta niis pelihuoneis on irralliset ilmastointi setit jotka ne on selkeesti vahvistanu ettei pihalta tuu mitään ylimäärästä.

Löydän SoMe (sosiaalinen media) huoneen ja siel on ovi auki. Kaikki koneet on auki, mut ruudut kiinni. Aukasen isoimman ruudun, koska sen päällä on webkamera joka ilmoittaa olevansa päällä -> siellä on puhelu käynnisstä.
Alan paniikis selittää sille ruudulle jotain ja sit vihdoinkin kun siihen tulee kuva niin kaks lasta viittoo ihan paniikis mulle.. Huokasen ja alan käsillä hienosti selittään et tääl on jossain iiiiiiiiiiiiiiiiso käärme ja kaikki on lähteneet paniikissa pois. Ne skidit kauhistuu ja se puhelu katkeaa.
Kuulen jotain ääniä sen kerroksen asunnoista ja juoksen käytävälle. Jotain nuorempii skidei ei uskalla lähtä huoneistaan, eli laitan niilt kaikki ikkunat ja ovet lukkoon ja sanon et ette saatana liiku täältä mihinkään ennenku kuulutetaan et on turvallista.

Jatkan matkaa ja näen varjoja portaikossa. Paniikis juoksen hissille .. joka ei tietenkään toimi / jotku on jumittanu sen kerrosten väliin koska se on turvallinen paikka olla piilossa..  Lähden sit portaita juoksemaan alas / ylös ja tuun kerrokseen missä mun kaveri asuu.
Kuulen että mun kaveri huutaa ihan paniikissa siel ja juoksen sen huoneeseen.

Se saatanan käärme on siellä. Iso, musta ja paksu ja pelottava..  Taisiis ainakin siinä paniikissa näytti tosi isolta. Panikoin hetken ja huudan sit kämppikselle et hyppää sänkyyn (parvisänky) ja repii mulle siel pussilakanan et saan sen käärmeen rauhottumaan.
Kaveri paniikis repii peittoaan pussilakanasta ja samalla nakkelen sitä käärmettä kaikella mitä löydän et saan sen huomion itteeni. Ja just kun se käärme valmistautuu hyökkäämään mua päin niin kaveri heittää paniikis kaks pussilakanaa mua päin ja toinen laskeutuu sen käärmeen pään päälle ja koko elukka nk lamautuu.

Rupeen kaverin kans sit tunkeen sitä käärmettä peräpäästä alkaen toisen pussilakanan sisään ja just kun ollaan melkein valmiita niin joku lihava ginger muija tulee sinne ja sanoo et on eläintarhasta ja me ollaan tosi hienosti toimittu tääl?
Se laittaa sen käärme paketin loppuun ja niine hyvineen lähtee pois.

Tunnin päästä kuulutetaan et vaara ohi ja voitte palata normaaleihin toimiinne.

4. uni
Oon kahden lapsen isä. Niiden kahden lapsen jotka näin 3. unen SoMe luokan ruudulla.
Oon vienyt lapset syrjässä olevalle teollisuus alueelle ja sen viimeselle kunnossa olevalle tasanteelle. Sanon että tuun kohta takas ja et voitte syödä teidän eväitä ootellessa.
Kävelen takas autolle ja aukasen takapenkin alla olevan luukun ja nostan sieltä kitaran.
Laitan ovet kiinni ja avaimet takasin taskuun. Sit kuulen sihinää jostain takaa ylhäältä ja käännyn katsoon.
Siel on oikeesti tosi iso käärme ja se hyökkää. Kitaran kotelo kolahtaa maahan ja sit tulee pimeetä.

----------------------
Mitä vittua oikeesti aivot? Kiitos vaan kauheesti kans isälle kun herätit mut viel kesken jopa järkevän unen ja sain vaan tollasia semipainajaisia tilalle.

torstai 2. tammikuuta 2014

Eksoottiset lemmikkini

Ovikello soi.
"Moi, näin netissä sun ilmotuksen että tahtoisit pikku leijonan. Mulla ois tässä uros pentu vailla kotia."
"Ai kiva. Tuo toki sisään se."
"Joo sen nimi on ****"
"Voi ku söpö. Onko sulla sen paperit, ruokinta ohjeet jne?"
"Joo, tässä ois koko kansio. Mut mun pitää mennä. Ilmottele jos on jotain ongelmaa."
"Joo, tehään niin. Moimoi."
"Moimoi."

*pari päivää kuluu*
Ovikello soi taas. Sama ihminen oven takana.
"Mooi, mulla ois sun lapselle tyttökavereita tarjolla. Montako haluat?"
"Öööö yksi riittää."
"Ok, täs on Na, Sa, Dee ja Nini."
"Hmm.. Otan Ninin."
"Ok, täs on sen paperit jne. Pitäkää hauskaa."
"Kiitos."

*pari viikkoa kuluu*
Ovikello soi. Siel on joku mustalais muija joka tunkee vaan sisään.
"Sulla on kuulemma kaks leijonaa täällä.."
"Mitä sit vaikka ois?"
"Mulla on kaks miljoonaa ja tulin ostamaan ne."
"Sori, en myy mun lapsia."
"Sun on vähän pakko."
"En missään nimessä myy."
"Ok.."

*kuluu taas viikko*
Kävelen takapihalle ruokakippojen kans ja huomaan et se urospentu on hävinny. Juoksen koko talon läpi ja soitan poliisit.
Ne ei ihan heti uskonu että mulla on oikeesti kaks leijonaa, mut kuvat, videot ja paperit nähtyään ne lupas ettiä niitä.
Annoin sen mustalaisen tuntomerkit ja ne alko heti soitteleen ympäriinsä.
Viikon päästä mulle soitetaan... Mun leijona on lyödetty. Kuolleena.
Meen sen Ninin luokse, halaan sitä ja kerron et sen mies on kuollu. Nini masentuu samalla sekunnilla ja itketään yhdessä.