torstai 22. toukokuuta 2014

Life aint a game.

Hengaan ihan omassa rauhassa jossain ja päätän mennä tsekkaamaan miten yks pelimaailma rullaa.
Kirjaudun sisään ja kone imasee mut siihen maailmaan. Ihmettelen et miten on autiota ja hiljasta... Ja sit vilkasen kelloa et se on kolme aamulla. Huokasen syvään ja lähden lähimpään kaupunkiin kattomaan et oisko uusia tehtäviä ilmestyny.
Saan pari ja katon uudistuneesta kartasta et joudun lentään koko helvetin kartan toiseen päähän. Kiroon et kukaan ei oo ~5 vuodessa keksinyt Fast travel -toimintoa, mutta ne oli sentään nopeemman laudan laittaneet peliin. Ostan sen ja hyppään päälle ja lähden lenteleen.

Matkalla näen ihmisiä jotka alkaa tietty heti haastaan riitaa ku näkevät et oon porukkaa joka ennen oli jonku tason parhaimmistoa.
Just monsterien ja questipaikan välillä tipahdan jonku bugin takia laudalta ja oon ihan paniikissa koska käytin edellisen pelikerran aikana kaiken aikani chattaillessa muiden isompi levelisten ihmisten kanssa.
Lopulta saan sen monsterin kuolemaan ja juoksen questi alueelle ja saan sen tehtyä. Sit päätän et aika vaihtaa pelii ja lyön jotain nappulaa mun kädes (???) ja ilmestyn takas ruudun oikeelle puolelle.

Tsekkaan Skypen ja kirjotan johonkin chattiin et tulkaa pelaa jotain. Ihan minuutin päästä mun ruudulle ilmestyy invite peliin.. Klikkaan siitä ja ilmestyn jonku ihan random pelin aulaan ja huomaan et se on se maailman ainoo peli mitä ikinä haluan pelata.
Luen pikaohjeet ja päätän et se porukka saa neuvoo loput. Katon porukan ilmestymistä ja kauhukseni tajuan et pelin vihatuimmat ihmiset tulee pelaamaan meitä vastaan.

Noh, peli alkaa ja huomaan et meillä on koomisesti kenttänä pakastinlokero. Sellanen pieni ja ahdas.
Taistelu alkaa ja huudan paniikis aina et miten teen sitä ja tätä.. Saan vastapuolen porukkaa tapettua aika nopeeta tahtia (kyseessä peli jossa kuolet -> oot ulkona pelistä the end.) vaikka räiskin miten sattuu.
Lopulta kentällä on vaan minä ja sen vastapuolen tiimijohtaja. Oon ihan super paniikissa ja alan tekemään muuria  mun eteen kaikesta mitä siellä lokerossa on... Samalla huudan paniikissa jotain 'kuollutta' pelaajaa auttaan ja se huutaa et tee sitä ja tätä, en mä voi auttaa sua, silly girl.

Juuri kun tuntuu et mun peli on pelattu, joku mun puolelta katoaa ja sen tilalle joinaa joku randomi. Tää randomi sit tulee, ampuu pari kertaa ja se tiimijohtaja on pois pelistä. Rupeen itkee siitä et en enää ikinä pelaa tätä paskaa peliä ja se randomi halaa mua ja sanoo et ei tytöt tätä peliä koskaan tuu osaamaan eli sun ei tartte enää ikinä pelata.

_________________________
Tää on jo pelottavaa kun 'videopelit' tunkee uniin ja se uni ei lopu :(