keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Toistaiseksi lyhyin muistamani painajainen...

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Kipeenä näkee jänniä unia...
--------

Hengailen rauhassa jossain kadulla ja nojaan tolppaan. Joku super randomi tulee siihen.
"Hei Lymi!"
"Ööm, moi.."
"Sä oot raskaana ja se jotenkin oudosti sopii sulle!"
.....

Sit onneksi herään...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Uusi nimi ja Irveta kirjastona

Tällästen katkonaisten öiden unet on aina yhtä jänniä :D
-----------

Ajelen mun äidin kanssa ympäri Oulua. Se yrittää ylipuhua mut muuttamaan takasi Ouluun. Jotenki se onnistuu saamaan auton kävelytielle, mikä menee mun entisen koulun ohi. Äiti sanoo että me mennään kirjastoon ja mulle hommataan kirjastokortti, et voin sit lainaa kirjoja kun muutan takasi kotiin...

Noh, en pistä vastaan ja tullaan siihen kirjastolle.. Se näyttää oudosti Irvetalta ja sinne ovelle pitää kävellä tosi paljon portaita. Päästään sisään niin meidän mukaan on ilmestyny mun sisarukset, tosin n. 5 vuotta nuorempina kuin mitä ne on oikeesti.
Äiti menee sit jollekki luukulle ja pyytää meille neljälle kirjastokortit. Äidille annetaan ne ja se jakaa ne meille. Mun kortissa lukee "Andreica Johnson" ja mun sisarusten korteissa ties mitä, ede sukunimi ei oo sama...

Mennään sit jonnekki osastolle, missä istuu kuus ihmistä jotka on jotain gootin ja hipin väliltä, siis ulkonäöllisesti.. Ne kysyy et halutaanko osallistua arvontaan, mis on meidän kaikkien nimet jo valmiiksi. Voidaan voittaa kuulemma kaikkia ihania vaatteita yms. Äiti on että ok ja alkaa luetteleen mun sisarusten nimet. Hippeimmän näköinen dude sanoo et kukaa niistä ei voittanu. Sit se kattoo mua, kysyy et onko mun nimi Andreica Johdon ja vastaan että on.

Nurkassa istuvan gootti tytyn silmät alkaa loistaa ja se sanoo et oon voittanu ihanan mekon. Se tulee mun luokse kantaen sellasta aika painavan näköstä mekkoa ja laittaa sen mun päälle. Se mekko on vähän iso, tosin sitä ei oo nyöritetty takaa. Ihailen itteeni peilistä ja kiitän tosi paljon.
Sit mun äiti ja sisarukset lähtee vaeltaan kapeeta käytävää johonki huoneeseen. Ku oon ite lähdös, niin näen  tosi söpön blondin pikku pojan, jonka nimi on Lars. Se voittaa tosi nätin vintage soittorasian ja hymyilee tosi nätisti mua päin.

Lähen sit mun äidin ja sisarusten perään. Sisarukset piirtelee jotain ja äiti tutkii kirjoja sellasessa about koulujen vessojen kokoisessa huoneessa.. Siin pöydän takana olevalla seinällä on peilei ja peilailen itteeni se mekko päällä.
Sit mun äiti sanoo, että oo varovainen, et sä voi tietää jos joku kattoo sua peilin läpi ja runkkaa sulle. Katon mun äitiä kauhuissani uni pätkäsee siihen kun näen kaks isoo ja vihreetä silmää sen peilin takana ja tukehun omaan kirkaisuuni.

----------
Juuh, tällästä taas... En osaa sanoa tähän nyt mitään :D Äitihän toki tahtois mut takasi Ouluun, mut oon tehny selväks että en oo palaamssa lopullisesti sinne viel pariin vuoteen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Mitähän nyt taas

Sarjassamme Lymi nukkuu kerrankin pitkään...

------
Ilmeisesti paikka on Jyväskylä. Istutaan isossa pakettiautossa muutaman ihmisen kesken. Pihalla on jotain kesän ja syksyn väliltä, välillä tulee vettä ku esteristä ja välillä ihan ku ois Saharassa. Autossa on silti aina kivan viileä.

Poltellaan röökiä ja jutellaan vähän kaikesta. Mun puhelin alkaa tärisemään taskussa ja siirryn autosta ulos. Puhun jonkun kanssa puhelimessa ja katson ympärilleni. Auto oli Hotelli Alban / Agoran parkkipaikalla ja kun katsoin suuntaan missä oikeasti on moottoritie, näin Seppälän Citymarketin... (Näillä kahdella paikalla on n. 6km välimatkaa)

Alban / Agoran parkkipaikka
Oltiin siis tuossa juurikin tuon liikenneympyrän edessä

Seppälän Citymarket



Noh, en ihmetellyt yhtään maisemaa, vaan lopetin puhelun ja näin tutun ihmisen kävelevän tien yli.

"Jessseeeee, sä tulit vihdoinkin!",  huudan ja juoksen Jesseä vastaan. Hänellä on mukana kaksi ostoskassia, joista molemmat täynnä lähinnä kaljaa.

Mennään autolle ja osa porukkaa on siirtynyt ulos tupakalle, kai kuulivat mun huudon. Ulkointiin ja höpistiin hetken, mutta sadekuuro yllätti ja pakkauduttiin autoon. Katselin ikkunasta, miten vesi nousi nousemistaan. Muu porukka kuunteli musiikkia ja joi kaljaa.

Sit jonkun niistä puhelin soi. Puhelun jälkeen totesi, että Pete on saapunut ja venailee Matkakeskuksella. Jonkun pitäisi lähtä vastaan, mutta kukaan ei tahtonut poistua autosta. Vesi ylsi auton ikkunoihin tässä vaiheessa. Keksin luvata pullon viinaa sille, joka toimittaa Peten autoon.
Heti kaksi jätkää oli lähdössä, mutta vain toinen heistä mahtui kattoikkunasta ulos. Naureskeltiin ja katsottiin kun tämä yksi sankari lähti uiskentelemaan Matkakeskukselle (välimatkaa reilu kilomteri) täysissä pukeissa.

Vesi sitten laski yllättäen ja poistuimme autosta odottamaan tätä sankaria ja Peteä. Ruinasin odotellessa Jesseltä kaljaa, mutta tämä sanoi etten saisi juoda, koska olen liian nuori :( Jesse otti myös multa laukusta lompakon pois, etttä en karkaisi ostamaan kaljaa itse Cittarilta.

Käänsin selkäni porukalle ja jäin kuvani auton puhtaasta kyljestä... Tajusin olevani 12 vuotias.

---------------
Woo, kerrankin näin. Herätyskello herätti ennenkuin Pete saapui ja arvoitukseksi jäi myös se, että onko kyseessä serkkuni vai bilekaverini Pete... En myöskään ymmärrä et miksi multa otettiin lompakko pois ja miksi sain polttaa tupakkaa, mutta en juoda kaljaa... o__O
Kuvat on rakkaasta Google mapsista otettuja screen shotteja, btw. Eli kiitos Google. Klikkaamalla saa kuvat isommiksi.

perjantai 7. joulukuuta 2012

When the rain falls

Särkylääke/darra uni tarjolla... Nauttikaa :D

Lähdetään sekavan sakin kesken ajeleen keikkabussilla ympäriinsä. Pysährllään yöksi mihin huvittaa, koska kaikki leirintäalueet on täynnä tai liian kalliita. Joka ikinen yö sataa, eikä edes ihan vähän.
Noin viikon reissaamisen jälkeen ajellaan maaseudulla ja ihmetellään ku jokases ojassa näyttää olevan asuntovaunu tai joku auto. Pysähytään sillalle ja kauhuksi huomataan et siinä joessa on romahtanu rantaviivaa ja pari autoo on puoleks veden alla.

Jatketaan matkaa ja sitä kaaosta on kaikkialla. Jokanen luvallinen stop paikka on kärsinyt. Jos auto tai vaunu vähänki asvaltin ohi, niin se on valunu rinnettä alas ja on ihan palasina.
Joku mukana olijoista vaatii et lähdetään käymään sen sedän omistamalla leirintäalueella. Noh, se on ihan lähellä ja tyhjä tie, eli kuski vetää lievällä ylinopeudella ja päästään perille tosi nopeasti.

Jätetään bussi sinne melkein keskelle tietä ja kävellään pari kilsaa sinne alueelle. Siellä odottaa meitä alkuun ihan kamala haju ja kaamee näky, jokanen rinne on sortunu ja maa on ihan liejussa.
Paloauto ja ambulanssi on jotenki päässeet sinne, helikopterin ääni kuuluu jostain kaukaa. Tää yks kaveri juoksee setänsä luokse itkien. Kävellään kaikki lähemmäs ja kuullaan mitä palomies puhuu puhelimessa.

"Täälläkin sama tilanne. Metsä pitää hakkaa palasiksi ennenkuin voidaan alkaa siirtämään autoja. Arviolta 500 ihmistä ja noin 100 autoa ja vaunua." hiljaisuus "Joo, tehdään siis näin." puhelu päättyy
Palomies kertoo toiselle mitä sai vastaukseksi puhelimessa.
Paikkaa pyörittävä setä menee tekeen kuulutuksen "Kaikki selviytyjät saapukaa talolle, teille järjestetään kyyti lähimpiin sairaaloihin."
Katsotaan kauhuissamme miten lauma zombien oloisia ja likaisia ihmisiä alkaa ilmestymään metsistä ja ilmestymään talolle. Jotkut itkevät, lapset tulevat ilman vanhempia ja muutama aikuinen kantaa selvästi kärsiviä koiria mukanaan.

Palomiehet ja ambulanssin porukka arvioivat ja jakavat porukan ryhmiin. Lähdemme ryhmien edeltä kävelemään ja siirtämään bussin kauemmas, jolloin ihmiset saadaan nopeammin autoihin ja sairaaloihin.
Bussille päästessä emme jää enää seuraamaan tilannetta, vaan kuski lähtee ajamaan pohjoiseen päin.

---
Juuh, eli nämä  katastrofi unet ei anna mulle nyt rauhaa...