Tää on näitä liianki todellisii unia, just niitä mitä inhoon nähdä. En tahtois nähdä unii mun kavereista tai perheestä.. Kiitos vitusti pää.
_________________
Kaikki alkaa jostain baarista. Oon siel joidenki poikien kans, jotka osaa mulle juomii. Käyn röökillä ja ne katoaa. Yritän soittaa niille, mut numerot tuuttaa varattua. Lopulta meen hakeen mun takin ja lähen ulos. Kello on kaks aamulla.
Kävelen bussi pysäkeille päin.. Puhelin alkaa vibraan takussa. "Äiti soittaa". Vastaan puheluun ja menen si pysäkille. Mun äiti ja pienin sisko on siinä odottamas mua. Äiti selittää, et ne oli käymän hammaslääkäris. Kello on puol kolme aamulla.
Mä sytytän tupakan ja bussi tulee. Maksan itteni ja äitin plus siskon. Istutaan bussis Kuokkalaan asti ja lähetään käveleen eri suuntiin.
Aamulla herään ovikelloon. "Lähdetään" sanoo joku outo mies ja mä käyn pikaseen pukemas ja lähden niiden mukaan. Poltan autossa röökiä. Tullaan mun yhden kaverin talolle. Kävellään portaat ylös ja se mies soittaa ovikelloo. Rekisteröin, et siin kerroksess on kaks asuntoo. Mun kaveri on just tullut suihkusta (kerenny tosin pukeen..) ja se ihmettelee et mitä ihmettä tapahtuu.
Sen oudon miehen mukana on nuorempaa porukkaa, jotka hajaantuu ympäri sitä taloa. Ne alkaa kerään sen mun kaverin tavaroita ja mä menen parvekkeelle. "Repikää pahvit pois." mä sanon kylmän rauhallisesti. Pari jätkää repii parvekkeen näkösuojan pois. Valo tulviim siihen. "Sit foliot." Sisällä revitään foliot ja verhot ikkunasta.
Mun kaveri istuu sohvalla. Meen sen viereen ja silitän sen käsiä. Tunnen sen ihon lämmön ja epätasaisuuden Se ei haluu katsoo mua silmiin. Pyydän silt anteeks, mut selittän et tää on pakko tehdä. Tai se joutuu ulos talosta ja sairaalaan. Ja sieltä se ei pääse enää pois. Kaveri kääntää katseensä muhun päin vihdoinki. En saa mitään selvää sen puheesta. Halaan sitä ja alan itkeen.
Ne miehet repii mut pois siitä ja raahaa mut ulos. "Me sovittiin et ei mitään tollasta. Sut tullaan koht hakeen pois." Istun portaikos kahden jätkän vahtimana ja poliisit tulee hakeen mut pois. Viimenen mitä unesta muistan, on se kun katoin sen auton ikkunasta ulos ja mun vieres istuva poliisi löi mua poskelle ja sano jotain venäjäks..
- Ihan liian realistinen uni. En tykkää. Heräsin tosi surullisena ja Axelia nukku tos mun pään vieres. Oli tosi kiva kyl. Se ties et en näe hyvää unta.. -
_________________
Kaikki alkaa jostain baarista. Oon siel joidenki poikien kans, jotka osaa mulle juomii. Käyn röökillä ja ne katoaa. Yritän soittaa niille, mut numerot tuuttaa varattua. Lopulta meen hakeen mun takin ja lähen ulos. Kello on kaks aamulla.
Kävelen bussi pysäkeille päin.. Puhelin alkaa vibraan takussa. "Äiti soittaa". Vastaan puheluun ja menen si pysäkille. Mun äiti ja pienin sisko on siinä odottamas mua. Äiti selittää, et ne oli käymän hammaslääkäris. Kello on puol kolme aamulla.
Mä sytytän tupakan ja bussi tulee. Maksan itteni ja äitin plus siskon. Istutaan bussis Kuokkalaan asti ja lähetään käveleen eri suuntiin.
Aamulla herään ovikelloon. "Lähdetään" sanoo joku outo mies ja mä käyn pikaseen pukemas ja lähden niiden mukaan. Poltan autossa röökiä. Tullaan mun yhden kaverin talolle. Kävellään portaat ylös ja se mies soittaa ovikelloo. Rekisteröin, et siin kerroksess on kaks asuntoo. Mun kaveri on just tullut suihkusta (kerenny tosin pukeen..) ja se ihmettelee et mitä ihmettä tapahtuu.
Sen oudon miehen mukana on nuorempaa porukkaa, jotka hajaantuu ympäri sitä taloa. Ne alkaa kerään sen mun kaverin tavaroita ja mä menen parvekkeelle. "Repikää pahvit pois." mä sanon kylmän rauhallisesti. Pari jätkää repii parvekkeen näkösuojan pois. Valo tulviim siihen. "Sit foliot." Sisällä revitään foliot ja verhot ikkunasta.
Mun kaveri istuu sohvalla. Meen sen viereen ja silitän sen käsiä. Tunnen sen ihon lämmön ja epätasaisuuden Se ei haluu katsoo mua silmiin. Pyydän silt anteeks, mut selittän et tää on pakko tehdä. Tai se joutuu ulos talosta ja sairaalaan. Ja sieltä se ei pääse enää pois. Kaveri kääntää katseensä muhun päin vihdoinki. En saa mitään selvää sen puheesta. Halaan sitä ja alan itkeen.
Ne miehet repii mut pois siitä ja raahaa mut ulos. "Me sovittiin et ei mitään tollasta. Sut tullaan koht hakeen pois." Istun portaikos kahden jätkän vahtimana ja poliisit tulee hakeen mut pois. Viimenen mitä unesta muistan, on se kun katoin sen auton ikkunasta ulos ja mun vieres istuva poliisi löi mua poskelle ja sano jotain venäjäks..
- Ihan liian realistinen uni. En tykkää. Heräsin tosi surullisena ja Axelia nukku tos mun pään vieres. Oli tosi kiva kyl. Se ties et en näe hyvää unta.. -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti